Virtuaalihevonen - a Sim game horse

Alfhild av Rågkross

26.12.2010 - 26.10.2015




© Briar Hill Farm
klikkaa kuvat suuremmiksi


 Nimi  Alfhild av Rågkross  Rekisterinumero  VH12-053-0079
 Syntynyt  26.12.2010 4v, 26.04.2011
 8v, 26.08.2012
 Koulutustaso  RE: 80 cm KO: Helppo C ME: 70 cm
 Säkäkorkeus  139 cm  Painotus  Esteratsastus
 Rotu, skp  Norjanvuonohevonen, tamma  Omistaja  Cin. (VRL-01441), Rågkross
 Väri  Hallakko  Kasvattaja  Cin. (VRL-01441), Rågkross


Saavutukset
Palkittu ERJ:n laatuarvostelussa kesäkuun tilaisuudessa 25.06.2014 ERJ-III -palkinnolla pistein: 7 + 51 + 16 + 2 + 10 = 86p.

Palkittu ERJ:n laatuarvostelussa kesäkuun tilaisuudessa 30.06.2015 ERJ-I -palkinnolla pistein: 8 + 41 + 20 + 17,5 + 15 = 101,5 p.

Palkittu YLA:n kesäkuun tilaisuudessa 25.06.2015 YLA2 -palkinnolla pistein: 28 (13+15) - 32 (21+11) - 17 - 9 - 3 = 89p.



Tallin oma kasvatti Alfhild syntyi tapaninpäivänä myöhästyneenä joululahjana. Sen joulun lahjoista tammavarsa oli ehdottomasti kaikkein mieluisin. Suloinen pikkuneiti sai kiedottua koko tallin porukan kavionsa ympärille ja siitä lähtien se taisi viettää melko hemmoteltua varsa-aikaa. Hemmottelun seurauksena tammasta olisi voinut kehkeytyä oikea kauhukakara, joka tekee kaiken oman päänsä mukaan, eikä kunnioita ihmistä. Liekö sitten emältä perittyä kilttiyttä vai luonteen perimmäistä nöyryyttä, mutta Alfhista kasvoi aivan kelpo hevonen, joten ilmeisesti sen kanssa on osattu tehdä jotain oikein.

Alfhild av Rågkross, tutummin vain Alfhild, on leppoisa ja kiltti vuonohevostamma. Jos Alfhild olisi ratsastuskoulun tuntihevosena, se olisi varmasti monen pienemmän ratsastajan hevostoive tunneille. Tamma on siitä loistava tapaus, että näennäisestä helppoudestaan huolimatta se tarjoaa elämyksiä myös kokeneemmille ratsastajille. Joskus tuntuukin siltä, että tämä neiti päästää naapurin pikkutytön helpommalla kuin pitkään ratsastaneet konkarit. Alfhildin seurassa on oman itsetunnon parasta olla kohdillaan, hevonen käyttää tilaisuutensa hyväkseen, kun huomaa ratsastajan epäröivän.

Alfhildin hoitaminen sujuu mallikkaasti paria kommervenkkiä lukuun ottamatta. Tamma nauttii huomiosta ja seisoo nätisti aloillaan hoitotoimenpiteiden aikana. Vatsan alta harjaamiseen se suhtautuu hieman herkistellen. Tällöin korvat painuvat luimuun hetkellisesti, mutta muuten tamma ei osoita mieltään, vaan antaa hoitajan tehdä työnsä rauhassa. Alfhild on ilmeisesti sukuvikana perinyt asennoitumisensa, jonka mukaan hoitajaa vasten voi nojautua kavioita puhdistaessa. Emänsä tavoin Alfhild nimittäin tekee tätä välillä, jolloin hoitajan täytyy suoristautua, jotta tamma lopettaisi. Varusteiden laittamisessa ei ole mitään ongelmia. Hevonen seisoo visusti paikallaan, kun satula nostetaan selkään. Satulavyötä kiristäessä ilmenee samanlaisia elkeitä kuin vatsan alta harjatessa, mutta elkeet jäävät vain luimisteluksi, eikä Alfhild ole koskaan näykkäissyt ketään hoitaessa. Tamma antaa laittaa suitset ilman hämminkiä ja se jopa itse ikään kuin ottaa kuolaimet suuhunsa, sille ei totisesti tarvitse mitenkään pakolla yrittää saada kuolaimia suuhun.

Ratsastaessa Alfhildin käyttäytyminen on suoraan verrattavissa vaatimustasoon. Tämän lisäksi tamma reagoi vahvasti ratsastajaan, jos ratsastaja on epävarma tai hermostunut jostain asiasta, ei Alfhild tee tilannetta helpommaksi. Yleisesti ottaen tamma on kuitenkin miellyttävä ja reipas ratsastaa, kunhan yhteinen sävel on ensin löydetty. Naapurin pikkutytön köpötellessä Alfhildilla, tamma on rauhallinen ja tottelevainen. Se tietää, ettei pikkutyttö vaadi paljoa ja tässä mennään käynnissä tai välillä korkeintaan ravissa uraa pitkin. Kokeneemman ratsastajan kanssa tamma joutuu vaativampien tehtävien eteen, jolloin se pistää hanttiin, koska ei viitsisi tehdä jotain. Alfhildille täytyykin näyttää, että ratsastaja on se, joka määrää, että nyt oikeasti tehdään tämä harjoitus ja sillä sipuli. Alfhild on mestari käyttämään saamiaan tilaisuuksia omaksi hyväkseen nimenomaan kokeneempien ratsastajien kanssa, jos se vain jollain tavalla voi luistaa tehtävästä. Jos ratsastaja on hivenenkin epävarma ohjatessaan tammaa, niin se kyllä kyseenalaistaa epävarmat avut ja toteaa, ettei sen tarvitse tehdä asiaa.

Esteitä hypätessä korostuu entisestään, kuinka Alfhild reagoi ratsastajaan. Yhteistyön sujuessa kaikki menee hyvin ja esteet ylittyvät. Ratsastajan ollessa epävarma, Alfhild keksii tapoja luistaa hyppäämisestä esimerkiksi sujahtamalla esteen ohitse, jos ratsastaja ei ohjaa sitä tarpeeksi tarmokkaasti esteelle. Esteradalla Alfhild huokuu koko olemuksellaan innostusta. Tamma omaa valtavan palon lajia kohtaan ja syttyy nimenomaan kilpailutilanteissa taistelemaan. Kotitallilla harjoituksissa hevonen voi tuntua vaihdokkaalta, niin laiska ja viitsimätön se osaa välillä olla. Kilpailuissa tilanne onkin aivan toinen. Alfhild on varma ja tasainen hyppääjä, eikä sillä ole tapana nähdä mörköjä esteiden seassa. Tamma ei myöskään juuri koskaan kiellä esteelle, jos näin tapahtuu, niin silloin syynä on ollut esimerkiksi huono lähestyminen, jolloin se ei ole saanut tarpeeksi tilaa ponnistamiseen.

Alfhild on aina suhtautunut kilpailupaikkojen kuhinaan rauhallisesti. Radalla tamma on innostunut, mutta muuten se ei tunnu välittävän siitä, että nyt ei ollakaan enää kotitallilla. Tamma tarkkailee ympäristöään maltillisena kuin tarkistaakseen millaiseen paikkaan se on sillä kertaa tullut. Kuljetusautoon mennessä Alfhild pysähtyy ensin tuumailemaan, viitsisikö sitä moiseen hökötykseen nousta. Lyhyen pohdinnan jälkeen tamma nousee kyytiin ilman ongelmia. Sille nimenomaan kannattaa antaa oma aikansa, jolloin asia sujuu paljon helpommin. Kokemuksen mukaan Alfhild ei ainakaan halua astua kuljetusauton kyytiin, jos sitä patistelee toimimaan nopeammin. Siinä vaiheessa onkin hyvät neuvot tarpeen, miten saada paikoilleen jumiutunut vuonohevonen sisälle kuljetusautoon.

Luonne on omistajan kirjoittama

Jälkeläiset

  s. 06.01.2013  ori Caspian av Rågkross  isä Tidlåst Fløy NB  om. Iisa, Kilpatalli Arelia
  s. 24.07.2013  ori Casper av Rågkross  isä Geirtjof av Rågkross  om. Cin., Rågkross
  s. 15.02.2014  ori Carl av Rågkross  isä Geirtjof av Rågkross  om. honeythief, Brynhild
  s. 08.06.2014  tamma Canuette av Rågkross  isä Jogrim av Rågkross  om. Werry, Koskimäki
  s. 15.07.2014  ori Canutus av Rågkross  isä Eileifr av Rågkross  om. Janna (VRL-13501)
  s. 10.01.2015  tamma Sagavik Cajsa  isä Geirtjof av Rågkross  om. Viona, Valera

Sukutaulu

I Laurbærblad II Gelmir III Fanto
IIE Mirrim
IE Perle IEI Vindflöjl
IEE Perlemor
E Fribergs Nonna EI Flaxen EII Linus
EIE Vallmo
EE Polkagris EEI Algund
EEE Åkerbär

Alfhildin isän Laurbærbladin (väri hallakko, säkäkorkeus 140 cm) kohtasin kesälomallani Tanskan maaseudulla, jolloin silloin niin terhakas nuori ori vietti päiväänsä tarhassa lekotellen. Alusta asti kotona sittemmin Lalleksi ristitty ori kiinnosti minua. Ennen loman päättymistä olin jo tehnyt ostotarjouksen ja matkasin takaisin kotiin ori mukanani. Lalle osoittautui oikein energiseksi tehopakkaukseksi, joka oli aina valmiina kuin partiolainen mihin tahansa. Kärsivällisyyttäni tämän herran kanssa päädyin koettelemaan monet kerran ja välillä niin hevonen kuin ratsastaja päättivät ratsastushetken toisiinsa turhautuneina, mutta oli meillä myös hyvät hetkemme. Lallen kanssa kiersimme kisakenttiä ja sijoituksia saimme aivan mukavasti kerättyä. Myös näyttelyissä ori herätti ihastusta, vaikka suuremmat saavutukset jäivät saamatta. Jälkeläisiä Lalle sai kolme ja Alfhild onkin joukon ainoa tamma. Lallen maallinen taival päättyi lopulta vanhuuteen yön aikana omassa karsinassa.

Isänisä Gelmir oli lähtöisin samoista maisemista kuin emänsä eli eteläisestä Norjasta. Säkäkorkeutta tällä hallakonvärisellä oriilla on 141 cm. Gelmir aloitti kilpailemisen rataesteillä asuessaan vielä synnyintallillaan. Kuusivuotiaana ori myytiin Norjassa järjestetyn kansainvälisen hevostapahtuman aikaan Tanskaan pienelle, toimintaansa vasta aloittelevalle siittolalle. Tanskassa oriin uudet omistajat jatkoivat kilpailemista esteratsastuksessa Gelmirin kanssa. Ori oli saanut tähän mennessä kahdeksan jälkeläistä, jotka asuivat kaikki Alfhildin isää Lallea lukuun ottamatta Tanskassa. Gelmir jatkoi esteuraansa niin kauan kuin sen jalat kestivät hyvin kisareissuja ja vetäytyi sen jälkeen ansaituille eläkepäiville. Vihreämmille laitumille ori lähti rauhallisesti omasta tarhastaan.

III Fanto syntyi Pohjois-Ruotsissa vuonohevosia kasvattavan perheen hevostilalla. Säkäkorkeutta tällä hallakolla oriilla oli 138 cm. Ori ehti kilpailla esteratsastuksessa jonkin verran jo Ruotsissa asuessaan, mutta varsinainen kilparatsu siitä tuli, kun se myytiin kahdeksan vuotiaana Norjaan. Ori kilpaili 80 ja 90 sentin luokissa. Fanto peri vanhemmiltaan säyseän luonteen ja siron olemuksen, joita se on myös periyttänyt eteenpäin omalle jälkikasvulleen. Jälkeläisiä Fanto sai viisi kappaletta. Varsoista neljä jäi Norjaan, mutta onpa yksi myyty niinkin kauas kuin Yhdysvaltoihin asti.

IIE Mirrim syntyi tunnetussa etelänorjalaisessa siittolassa. Väriltään tamma oli hallakko ja säkäkorkeutta sillä oli noin 144 cm. Mirrimillä oli perinyt vanhempiensa hienon ulkomuodon. Tamma menestyikin näyttelyissä ja sai niissä suitsutusta upeasta rakenteestaan. Luonteeltaan Mirrim oli huomattavasti tasaisempi kuin varsinaiseksi arkajalaksi luonnehdittu emänsä, mutta silti hieman säpsy. Tamma ei kilpaillut koskaan, vaikka ensin olikin niin tarkoituksena. Sen kanssa päätettiin keskittyä enemmänkin näyttelyissä käymiseen. Kotitilallaan tamma viihtyi pitkillä ja rauhaisilla maastolenkeillä. Varsoja se sai kolme kappaletta.

Isänemä Perle syntyi Tanskan maaseudulla yksityistallilla ja oli emänsä ainoa varsa. Tamma oli väriltään harmaahallakko ja säkäkorkeutta sillä oli 142 cm. Perlen emän omistaja koulutti tamman yhdessä sen tallinomistajan kanssa, jonka tallissa hänen hevosensa asuivat. Perlestä kehkeytyi kuuliainen ja rauhallinen ratsu, jolla omistaja ratsasti aluksi itse ja myöhemmin Perle siirtyi hänen tyttärelleen. Uuden ratsastajansa kanssa Perle kävi seuratason kilpailuissa ja saavutti hyvää menestystä esteratsastuksessa. Teini-iässä tyttö kyllästyi ratsastamiseen, minkä takia Perle myytiin lähiseudulla juuri tallin pyörittämisen aloittaneelle vuonohevoskasvattajalle. Perle sai melko myöhäisellä iällä kaksi varsaa, jotka olivat kummatkin oreja. Tamma menehtyi kunnioitettavassa 25 vuoden iässä.

IEI Vindflöjl oli tanskalaisen pikkusiittolan kasvatti, joka asui koko elämänsä synnyintilallaan. Väriltään ori oli hallakko ja sen säkäkorkeus oli 141 cm. Nuorena se oli aika raisu luonteeltaan, mutta siittolan pitäjät halusivat kaikesta huolimatta pitää sen orina. Iän myötä Vindflöjlin luonne tasaantui ja siitä tuli rauhallisempi. Ori sai hauskan nimensä "tuulisametti", kun omistajien nuorin lapsi vasta opetteli puhumaan ja nuo sanat opittuaan hän osoitti tarhassa emänsä kanssa ulkoillutta pikkuista Vindflöjliä, jolle ei vielä siinä vaiheessa ollut keksitty virallista nimeä. Ori kilpaili niin este- kuin kouluratsastuksessa, mutta paremmin se pärjäsi esteillä.

IEE Perlemorin väri oli harmaahallakko ja säkäkorkeutta sillä oli 143 cm. Tamma syntyi Tanskan maaseudulla lähellä Saksan rajaa. Sen kasvattaja oli maitotilallinen, jolla oli pihapiirissään navetan lisäksi myös talli tyttärien hevosia varten. Perlemor ratsukoulutettiin ja siitä tuli kaksostyttöjen lemmikkiponi, jolla he kävivät silloin tällöin maastossa. Tyttäret halusivat kuitenkin kilpailla, eikä Perlemor kelvannut siihen heidän mielestään, joten tamma myytiin keski-ikäiselle naiselle, joka etsi itselleen omaa hevosta. Tamma astutettiin muutamaan kertaan, mutta vain kerran se tuli tiineeksi ja varsoi tammavarsan, joka siis jäi sen ainoaksi varsaksi.

Alfhildin emän Fribergs Nonnan (säkäkorkeus 138 cm, väri hallakko) kanssa kohtasimme ensimmäisen kerran vuonohevosnäyttelyissä, jolloin tamma oli nelivuotias ja kiinnitti huomioni virkeällä olemuksellaan. Juttelin kasvattajan kanssa ja sain kuulla, että tamma olisi ehkä myynnissä. Parin viikon kuluttua kasvattaja soitti ja tiedusteli, olinko kiinnostunut ostamaan Nonnan, minä kun olin ollut niin ihastunut siihen silloin näyttelyissä. Kävin mantereen puolella koeratsastamassa Nonnan ja olin aivan myyty. Tällä tavalla tamma päätyi tallilleni. Uudessa kodissaan Nonna osoittautui kiltiksi ja kaikkien kanssa toimeen tulevaksi hevoseksi. Kilpailimme esteratsastuksessa, Nonna osoitti lajiin paljon enemmän innostusta kuin koulun vääntämiseen, ja itsekin innostuin tamman seurassa hyppäämään enemmän. Nonnaa voi luonnehtia tallin kantatammaksi, sillä sen ensimmäinen varsa on samalla tallini ensimmäinen kasvatti. Tamma sai kuusi varsaa, joista kolme olivat oreja ja kolme tammoja. Nonna jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen takia.

Emänisä Flaxen oli väriltään hallakko ja säkäkorkeutta sillä oli 141 cm. Ori syntyi Ruotsissa pienellä yksityistallilla, jossa sen emä asusti. Flaxenin kasvattaja oli kokenut hevosalan henkilö, joka ratsukoulutti orin tarkoituksenaan kilpailla sen kanssa kouluratsastuksessa. Flaxen ei osoittanut suuria lahjoja kouluratsastukseen, mutta esteitä se ylitti mielellään ja kasvattaja-omistaja muutti suunnitelmiaan. Hän kilpaili orilla esteillä 80 ja 90 sentin luokissa, joissa he saavuttivat hyvin menestystä. Hyvän rakenteensa ansiosta ori pärjäsi hienosti näyttelyissä ja siitä tuli melko suosittu jalostusori. Flaxenin nimi löytyykin monen ruotsalaisen vuonohevosen sukutaulusta. Orin vaikutus on nähtävillä ennen kaikkea oman maan hevoskannassa, ulkomaisia tammoja se astui vain muutaman.

EII Linus oli kotoisin pienestä ruotsalaisesta siittolasta, joka vasta aloitteli toimintaansa. Säkäkorkeudeltaan 140 senttinen ja väriltään hallakko ori myytiin jo nuorena yksityishenkilölle, jonka kanssa se pääsi näyttämään kykynsä kilparadoilla. Ori kilpaili 90 sentin luokissa ja saavutti ihan hyvin menestystä, mutta mitään suurta tähteä siitä ei koskaan tullut. Omistaja oli kuitenkin tyytyväinen tarmokkaaseen ratsuunsa, joka antoi kaikkensa radoilla. Linusta käytettiin jalostukseen varsin säästeliäästi, se sai vain kolme varsaa, joista kaksi oli oreja ja yksi tamma.

EIE Vallmo (säkäkorkeus 142 cm, väri hallakko) syntyi ruotsalaisessa ratsastuskoulussa. Sen emä oli ollut tuntihevosena, mutta jonkin ajan kuluttua huomattiin, ettei se viihtynyt hommissaan. Emän osti tätiratsastaja, joka jätti hevosensa yksityiseksi tallille. Vallmo sai alkunsa, kun naapuritilan ori karkasi aitauksestaan kiimassa olleen tamman perään. Omistaja halusi pitää varsan ja ratsastuskouluyrittäjän avustuksella hän kasvatti sen itse. Vallmo oli luonteeltaan varsin kiltti tamma ja omistaja oli oikein kiintynyt siihen. Hän joutui kuitenkin luopumaan tammasta loukkaannuttuaan auto-onnettomuudessa. Uudessa kodissaan Vallmo sai yhden varsan.

Emänemä Polkagrisin säkäkorkeus oli 140 cm ja sen väri oli harmaahallakko. Tamma syntyi Pohjois-Ruotsissa maaseudulla, jossa sen omistajat asuivat. He olivat rakentaneet tallin oman talonsa pihapiiriin Polkagrisin emää ja muutamaa muuta yksityishevosta varten, mutta pieni varsa oli erittäin tervetullut lisä joukkoon. Tammasta varttui hyväluonteinen hevonen, jonka kanssa kilpailtiin niin este- kuin kouluratsastuksessa hyvällä menestyksellä. Vähän myöhemmin tamman omistajat päättivät aloittaa pienimuotoisen kasvatustoiminnan, jossa Polkagrisilla oli iso merkitys. Omistajat ajattelivat, että kun he olivat onnistuneet tamman kasvattamisessa, niin miksi he eivät onnistuisi myös muiden varsojen kanssa. Polkagris sai yhteensä viisi varsaa, joista kaksi oli oreja ja loput tammoja.

EEI Algund (säkäkorkeus 139 cm, väri harmaahallakko) oli kotoisin Pohjois-Ruotsista, jossa se varttui maatilamatkailuun erikoistuneella tilalla. Kiivaan luonteensa takia ori ruunattiin melkeinpä heti, kun se vain oli mahdollista. Tämän jälkeen hevonen rauhoittui huomattavasti ja tilalla vierailevat matkailijat saattoivat ratsastaa sillä. Ennen ruunaamista Algundilta oli otettu talteen pakasteita, sillä on nimittäin erittäin hieno suku, jolle toivottiin jatkoa. Orin pakasteiden avulla alkunsa sai kuitenkin vain yksi varsa, joka jäi siis Algundin ainoaksi varsaksi. Algund asui loppuelämänsä synnyintilallaan ja siitä tuli erittäin pidetty ratsu vierailjoiden keskuudessa.

EEE Åkerbär (säkäkorkeus 140 cm, väri hallakko) oli kotoisin eei Algundin kanssa samalta seudulta ja hevosten omistajat tunsivat toisensa hyvin. Åkerbär oli erään pariskunnan omistuksessa, mutta pääasiassa vaimo ratsasti sillä. Leppoisa ja kiltti tamma oli erittäin tärkeä omistajilleen, jotka jossain vaiheessa saivat ajatuksen, että mitä jos tammalle hommattaisiin jälkikasvua. Tuttujen ori Algund oli tässä vaiheessa ollut kauan ruuna, mutta omistajat saivat sen pakasteet käyttöönsä ja niiden avulla Åkerbär sai varsan. Varsomisessa ilmeni yllättävä komplikaatio, mutta sekä emä että varsa onneksi selvisivät. Åkerbär kuoli lopulta vanhuuteen omassa karsinassaan.

Kilpailut

Kalenteriin merkitään ainoastaan sijoitukset. Sijoitukset ERJ:n alaisista kilpailuista 50 (voittoja 7).
31.07.2011 ERJ Satulinna - 60-70 cm - 7/49
09.08.2011 ERJ Viikerlä - 80 cm - 3/40
09.08.2011 ERJ Ruohometsän ratsastuskeskus - 80 cm - 4/38
10.08.2011 ERJ Ruohometsän ratsastuskeskus - 80 cm - 2/39
15.08.2011 ERJ Riiviöt - 80 cm - 5/30
17.08.2011 ERJ Riiviöt - 80 cm - 1/30
19.08.2011 ERJ Edrian Fjords - 80 cm - 5/44
22.08.2011 ERJ Annin kisatalli - 80 cm - 3/30
23.08.2011 ERJ Annin kisatalli - 80 cm - 1/30
23.08.2011 ERJ Farconner - 80 cm - 5/60
24.08.2011 ERJ Annin kisatalli - 80 cm - 3/30
24.08.2011 ERJ Rågkross - 80 cm - 3/60
04.09.2011 ERJ Vanilla Sojourn - 80 cm - 4/30
05.09.2011 ERJ Vanilla Sojourn - 80 cm - 5/30
09.09.2011 ERJ Bairdon - 80 cm - 4/30
14.09.2011 ERJ Dark Side Trakehners - 80 cm - 2/30
17.09.2011 ERJ Dark Side Trakehners - 80 cm - 3/30
18.09.2011 ERJ Dark Side Trakehners - 80 cm - 2/30
27.09.2011 ERJ Solo - 80 cm - 9/92
29.09.2011 ERJ Solo - 70 cm - 2/90
17.01.2012 ERJ Seven Stables - 80 cm - 1/30
20.01.2012 ERJ Seven Stables - 80 cm - 2/30
21.01.2012 ERJ Kisakeskus Bailador - 80 cm - 2/68
22.01.2012 ERJ Stecker - 80 cm - 5/30
24.01.2012 ERJ Bairdon - 70 cm - 6/40
24.01.2012 ERJ Bairdon - 80 cm - 6/40
24.01.2012 ERJ Stecker - 70 cm - 5/30
24.01.2012 ERJ Hiprakka - 70 cm - 5/50
26.01.2012 ERJ Hiprakka - 80 cm - 6/50
27.01.2012 ERJ Stecker - 80 cm - 3/30
29.01.2012 ERJ Ride Glub Gringsted - 80 cm - 1/24
22.02.2012 ERJ Malkamäki - 80 cm - 1/60
29.06.2012 ERJ Kuurakka - 80 cm - 3/60
03.07.2012 ERJ Hiprakka - 80 cm - 1/50
06.07.2012 ERJ Kiejo - 80 cm - 7/50
30.06.2013 ERJ CUP Dark Side Trakehners - 80 cm - 8/138
14.11.2013 ERJ KK Bailador - 80 cm - 6/60
17.11.2013 ERJ Huvitutti - 80 cm - 7/50
21.11.2013 ERJ Huvitutti - 80 cm - 4/50
29.11.2013 ERJ Satulinna - 80 cm - 4/50
22.03.2014 ERJ Cresendo - 80 cm - 3/30
12.04.2014 ERJ Huvitus - 80 cm - 2/40
18.04.2014 ERJ Huvitus - 80 cm - 1/40
19.04.2014 ERJ Huvitus - 80 cm - 3/40
25.04.2014 ERJ Huvitus - 80 cm - 3/40
29.04.2014 ERJ Huvitus - 80 cm - 5/40
21.06.2014 ERJ Team Obnoxious - 80 cm - 3/30
24.06.2014 ERJ Team Obnoxious - 80 cm - 5/30
25.06.2014 ERJ Rågkross - 80 cm - 5/30
26.06.2014 ERJ Rågkross - 80 cm - 4/30

Valmennukset ja päiväkirja

Päiväkirjamerkintä 25.12.2013
Teimme tallin henkilökunnan kanssa joulupäivän kunniaksi ratsastusretken, johon valitsin ratsukseni Alfhildin. Harjasin tamman ja putsasin sen kaviot, minkä jälkeen laitoin sille satulan ja suitset. Alfhild oli hieman haluton lähtemään karsinastaan, mutta lopulta se seurasi perässäni ulos. Toiset olivat jo hevosten selässä odottamassa meitä. Kiristin satulavyön ja nousin tamman selkään. Olin ratsastanut Alfhildilla viimeksi, joten jalustinhihnat olivat juuri sopivan pituiset, eikä niiden säätämiseen mennyt aikaa. Muodostimme jonon, jonka kärjessä kulki Trulla. Minä ja Alfhild olimme jonon hännillä viimeisinä. Ratsastimme tutun maastolenkin lumisen metsän halki ja jatkoimme sen jälkeen peltoa pitkin kylälle päin. Kevyt pakkanen ei menoa haitannut, vaikka osa hevosista taisikin olla hieman ylienergisiä pakkasen takia. Alfhild tuntui olevan pirteällä tuulella, mutta se kulki koko matkan rauhallisesti, eikä pyrkinyt ohittamaan edellä askeltavaa hevosta. Palasimme tallille juuri parahiksi, kun oli vielä valoisaa. Hämärän aikaan olisikin ollut ikävä ratsastaa.

Estevalmennus 20.3.2014, valmentajana Stina Lindgren (omistajan kirjoittama)
Valmensin ensimmäistä kertaa Alfhildia ja Ciniä. Ennen tunnin alkua ratsastaja kehui vuolaasti ratsuaan, mutta totesi lopulta, että heillä oli muutamia ongelmakohtia, joita pitäisi korjata. Ratsukon verrytellessä itsenäisesti pystytin heitä varten muutaman esteen, joilla työskentelisimme tänään. Ratsukon ollessa valmis selitin ratsastajalle suunnitelmani harjoitusta varten. Halusin että he ylittävät jokaisen esteen ensin yksittäin, kunnes hypyt onnistuisivat hyvin ja sen jälkeen Cinin pitäisi hypätä samat esteet peräkkäin. Aloitimme pystyesteestä. Cin ja Alfhild lähestyivät estettä hyvässä laukassa keskelle, mutta juuri ennen hyppyä Alfhild sujahti esteen ohitse. Sain selville harmistuneelta ratsastajalta, että hevonen yritti tehdä noin aika usein. Neuvoin Ciniä yrittämään uudestaan, mutta tällä kertaa hänen täytyisi ulkopohkeen ja sisäohjan avulla estää Alfhildia karkaamasta. Hetken aikaa tamma näytti siltä, että se sujahtaisi taas esteen ohitse, mutta sepä hyppäsikin pystyn. Ratsastaja sai tästä itseluottamusta ja kuulin tunnustuksen siitä, miten Alfhild karkasi silloin, kun Cin ei luottanut itseensä ja jännitti. Käskin heitä hyppäämään pystyesteen vielä pariin kertaan, jotta hyppääminen varmasti sujuisi ja kumpikin rentoutuisi. Siirryimme ristikkoon, jonka kanssa ei tullut ongelmia, kun jännityksestä oli päästy. Kaksi jäljelle jäänyttä matalampaa pystyestettäkin sujuivat hyvin. Ratsukko hyppäsi esteet ratana ja selviytyi siitä vain yhdellä läheltä piti karkaamisyrityksellä. Toisella yrittämällä rata meni puhtaasti. Käskin ratsastajan tehdä rentoutumisharjoituksia ennen seuraavaa valmennuskertaa ja jätin kaksikon tekemään itsenäisen loppuverryttelyn.

Estevalmennus 8.4.2014, valmentajana Stina Lindgren (omistajan kirjoittama)
Cin ja Alfhild odottivat jo kentällä, kun saavuin hieman myöhässä paikalle. Esteetkin olivat jo valmiiksi pystyssä ja alkuverryttely oli kuulemma tehty, joten pääsimme aloittamaan valmennuksen heti. Olin jo etukäteen ilmoittanut aiheeksi erikoisesteet, joten ratsastaja tiesi hyvissä ajoin, mitä käsittelimme tänään. Esteet olivat vesimatto, pystyeste, jonka alimmaisen puomin korvasi kukkaistutuksilla täytetyt laatikot ja muuri ikään kuin kevennykseksi. Aloitimme vesimatosta, jonka kanssa olisi oletettavasti eniten tehtävää. Osuin aivan oikeaan, sillä viime kerralta tuttu meno jatkui vesimaton kanssa. Ratsastaja hermoili ennen hyppyä ja ketterä Alfhild sujahti esteen ohitse. Muistutin ulkopohkeesta, joka ei saanut päästää tammaa karkuun, vaan sillä pitäisi kertoa tammalle, että tässä ollaan nyt ylittämässä estettä, eikä haahuilla omille teille. Toisellakin kerralla Alfhild sujahti nimenomaan ulkokautta ohitse. Menin seisomaan esteen vierelle, jotta tamma ei pääsisi sitä kautta karkuun. Kolmas kerta sanoi toden ja ratsukko ylitti esteen onnistuneesti. Ongelmakohtana oli edelleen ratsastajan hermostuminen, sillä kuten olin jo nähnyt, tämä kaksikko osaa hypätä, mutta hermoilujen takia tuli virheitä. Hyppyytin ratsukkoa vesimatolla vielä pari kertaa. Siirryimme pystyesteeseen, joka saattoi olla tällä kertaa hieman pelottavampi, koska sen alla oli kaksi laatikkoa. Cin sai ohjattua Alfhildin keskelle estettä, tamma kyllä selvästi tuijotti laatikoita, mutta hyppäsi kuitenkin nätisti. Muurin kanssa kaksikolla ei ollut ongelmia, siitä he selviytyivät kuin leikiten. Käskin Cinin hypätä pystyn ja muurin vielä pariin kertaan. Aivan viimeiseksi ratsukko hyppäsi vesimaton, jotta se varmasti sujuisi, eikä jäänyt kummittelemaan ajatuksiin. Hienosti sujui lopulta!

Päiväkirjamerkintä 27.4.2014
Valmentautumisen ja kilpailujen lomassa Alfhild sai ansaitsemansa vapaapäivän, kun päätin lähteä sen kanssa maastoon kentällä työskentelyn sijasta. Laitettuani Alfhildin valmiiksi yritin vielä saada jotakuta tallityöntekijöiden joukosta mukaan, mutta koska kenelläkään ei ollut aikaa, lähdimme kahdestaan. Onneksi Alfhild on rauhallinen ja vakaa hevonen, joten sen kanssa uskaltaa lähteä yksinkin maastoilemaan. Kuljimme käynnissä tietä pitkin pienen metsän laitaan, jossa käymme usein ratsastamassa. Alfhildin askeleet nopeammiksi, kun olimme päässeet metsään. Tamma varmasti muisti, että metsässä se pääsi ravaamaan ja laukkaamaan. Ravasimme jonkin matkaa, mutta Alfhild tuntui käyvän ylikierroksilla, eikä olisi malttanut pysytellä pelkässä ravissa. Annoin sille periksi jonkin ajan kuluttua ja kehotin sitä nostamaan laukan. Alfhildia ei totisesti tarvinnut kahdesti käskeä! Tamma nosti vauhdikkaan laukan, mutta suostui hiljentämään tempoa, kun tein useamman pidätteen. Laukkapätkän jälkeen teimme tutun metsälenkin loppuun käynnissä ja suuntasimme sitten takaisin tallille.

Estevalmennus 2.5.2014, valmentajana Stina Lindgren (omistajan kirjoittama)
Cin ja Alfhild olivat kiertäneet viime päivät sen verran ahkerasti kilpailuissa, että ratsastajan kanssa yksissä tuumin päätimme, ettemme halua rasittaa tammaa liikaa. Tänään aiheena olivat jumppasarjat, joiden tarkoituksena oli ylläpitää rutiinia hyppäämiseen ja saada tamma kuulolle. Laitoin keskelle kenttää maapuomin, jonka ylittäessään ratsukko vaihtaisi laukkaa. Kahdeksikon kummallekin ympyrälle olin laittanut matalat pystyesteet ja ristikot niin, että ratsastaja voisi tehdä omia ratkaisuja, kuinka monella laukka-askeleella he lähestyisivät jälkimmäisiä esteitä. Alkuverryttelyn jälkeen Cin aloitti nostamalla oikean laukan ja hän ohjasi Alfhildin kahdeksikon oikeanpuoleiselle ympyrälle, jossa tamma ylitti laiskasti esteet. Kahdeksikon keskikohdassa laukanvaihto meni sähellykseksi ja vasemmalla puolella jälkimmäisenä olleen pystyesteen ylin puomi putosi, koska esteiden väliin tuli liian vähän laukka-askelia ja ponnistus pystylle tuli sitä kautta yllätyksenä Alfhildille. Neuvoin Ciniä antamaan selkeämmät avut laukkaa vaihtaessa ja tarpeen tullen johtamaan ohjalle uuteen menosuuntaan. Lisäksi Alfhildin laukka täytyisi saada pyörivämmäksi, noin laiskalla laukalla ei esteitä ylitetty. Laukanvaihto onnistui seuraavalla yrityksellä ja Alfhildiin tuli eloa, kun ratsastaja huomautti raipalla, että täällä oltiin tekemässä töitä, eikä laiskottelemassa. Lähestymiset ympyröiden jälkimmäisille esteille alkoivat sujua, kun ratsastaja oli ensin saanut laukan kuntoon, jolloin tarvittavien askelten arvioiminen helpottui. Käskin Ciniä ratsastamaan harjoituksen vielä pariin kertaan, minkä jälkeen pyysin häntä tekemään maapuomin kohdalta laukanvaihdon ilman, että he hyppäisivät esteitä. Alfhild olisi selvästi halunnut vielä esteille, mutta teki kuitenkin hyvän laukanvaihdon, mihin lopetimme tunnin. Seurasin ratsukon loppuverryttelyä samalla, kun purin esteet.

Estevalmennus 10.5.2014, valmentajana Stina Lindgren (omistajan kirjoittama)
Kevään viimeisellä valmennustunnilla pystytin Cinille ja Alfhildille esteradan, joka testaisi kaikkia tähän asti käsiteltyjä asioita. Erityisellä mielenkiinnolla odotin, saisiko ratsastaja pidettyä hermonsa viimein kurissa. Tämä kaksikko tekee hyvää yhteistyötä, mutta Cinin hermoillessa Alfhild käyttää liian usein tilannetta hyväkseen, kuten olin itsekin nähnyt heitä valmentaessani. Rata koostui 80 senttisistä esteistä, joihin kuului pari pystyestettä ja ristikkoa, muuri, okseri ja vesimatto. Alkuverryttelyn jälkeen pyysin Ciniä hyppäämään radan niin kuin hän olisi kilpailutilanteessa. Tämän jälkeen neuvoisin häntä hankalissa kohdissa ja kävisimme radan yhdessä läpi. Cin oli selvästi tehnyt kotiläksynsä, sillä mielestäni ratsukossa oli aivan uudenlaista varmuutta ja tarmokkuutta. Lähestymiset tulivat keskelle esteitä, eikä Alfhild yrittänyt sujahtaa esteen ohitse. Ratsastaja muisti vihdoinkin tolkuttamani ulkopohkeen tärkeyden, jonka pitäisi pysyä paikoillaan, eikä antaa hevoselle mahdollisuutta luikahtaa sivuun. Vesimaton jälkeiselle pystyesteelle he tulivat liian kovassa vauhdissa, mutta Alfhild sai täpärästi pelastettua tilanteen, kun onnistui hyppäämään liian lyhyeltä etäisyydeltä esteen. Pyysin ratsukon kentän keskelle, jossa kävimme Cinin kanssa radan läpi ja kerroin, mitkä kohdat olivat sujuneet huonosti. Ohjeistin häntä tekemään kunnon lähestymiset esteille, vaikkapa sitten laukkaa lyhentämällä, jos meno kävi liian vauhdikkaaksi ja muistutin hyvistä teistä, etteivät he oikaisisi liikaa. Toisella yrityksellä Cin lyhensi laukkaa vesimaton ja pystyesteen välillä, minkä ansiosta he saivat paremman lähestymisen pystylle ja hyppy onnistui hyvin. En halunnut rasittaa Alfhildia liikaa, joten käskin Cinin hyppäämään ainoastaan muurin ja toisen ristikon valmennuksen päätteeksi viimeisiksi hypyiksi. Ratsukko suoritti loppuverryttelyä ja minä purin esteitä sillä aikaa. Kehitystä oli selvästi tapahtunut, mikä on oikein hienoa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Päiväkirjamerkintä 15.5.2014
Valmistautuminen esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun on sujunut Alfhildin kanssa aikataulun mukaan. Olemme osallistuneet valmennuksiin, joista on ollut paljon hyötyä. Vielä lähempänä itse tilaisuutta olisi tarkoitus hioa viimeisetkin yksityiskohdat kuntoon ennen tärkeää päivää. Valmistautumisen ohella Alfhild on saanut nauttia joutilaista vapaapäivistä. Esimerkiksi tänään tamma vietti melkein koko päivän tarhassa puolisisarensa Astridin seurassa. Kaverukset innostuivat kisailemaan keskenään ja hetken aikaa näytti siltä, että kohta kylältä saataisiin hakea kaksi karkulaista takaisin kotiin. Neidit pysyivät onneksi aitojen sisäpuolella, joten saatoin huokaista helpotuksesta. Illan koitettua tarhasta takaisin karsinaansa palasi selvästi pirteällä tuulella ollut hevonen, joka hirnahti tallin ovella äänekkään tervehdyksen muille hevosille. Harjasin Alfhildin huolellisesti ja puhdistin sen kaviot ennen kuin ryhdyin jakamaan iltaruokia hevosille. Jäin hetkeksi seuraamaan, kuinka Alfhild mussutti tyytyväisenä kaura-annostaan. Tamma nosti päänsä ylös, kun huomasi jonkun katselevan sitä, mutta keskittyi taas nopeasti ruokaansa.

Päiväkirjamerkintä 17.5.2014
Tehokkaan valmennustunnin jälkeen sekä hevonen että ratsastaja olivat vilvoittelun tarpeessa. Riisuin Alfhildilta satulan ja suitset, minkä jälkeen putsasin sen kaviot. Alfhild olisi jäänyt syömään heiniä, mutta patistin sen ulos karsinasta ja talutin sen pesupaikalle. Kiinnitin vesikarsinassa olevan riimunnarun kiinni Alfhildin riimuun ennen kuin ryhdyin pesemään sitä. Tamma seisoi nätisti paikoillaan pesemisen ajan. Pesun jälkeen jouduin hieman etsimään hikiviilaa ja samalla ajatuksissani sätin huolimattomia tallityöntekijöitä, jotka eivät viitsineet laittaa tavaroita takaisin niiden omille paikoille. Lopulta huomasin katsoa vesikarsinan nurkassa olevan ämpärin sisään, josta löysin hikiviilan. Ihmettelin, miten se oli sinne joutunut, mutta samapa tuo, pääasiahan oli, että se löytyi. Vedin hikiviilalla vedet pois Alfhildin selästä ja kyljistä. Tämän jälkeen talutin tamman tarhaan, jossa se voisi viettää loppupäivän. Alfhild hamusi taskujani, kun irrotin riimunnarun riimusta, mutta lopetti sitten, kun oli huomannut, ettei minulla ollut nameja mukana.

Päiväkirjamerkintä 1.7.2014
Paikalliseen kesätapahtumaan tarvittiin hevosia lasten talutusratsastusta varten. Minuun oltiin yhteydessä useammaltakin taholta ja tiedusteltiin, voisinko järjestää talutusratsastuksen. Pikkupaikkakunnalla sitä tuntee välillä velvollisuudekseen ottaa osaa kaikenmaailman kissanristiäisiin, vaikkeivät itse tapahtumat niin kiinnostaisi. Juuri tällainen tunne minullakin oli, kun suostuin hommaan. Puhelun jälkeen mietin sopivia hevosia tapahtumaa varten ja päädyin Alfhildiin ja Trollkvinneen. Talutin itse Alfhildia koko tapahtuman ajan ja Trullaa talutti eräs tallityttö, joka lupautui tulemaan mukaan ilman, että häntä täytyi suostutella. Alfhild ei näyttänyt pistävän pahakseen selkään kapuavia pikkutenavia, joista osa hihkui innosta päästessään ratsastamaan. Enpä tiedä, kuinka olisin suhtautunut moiseen hihkumiseen, jos olisin hevonen, mutta Alfhildia metelöiminen ei haitannut. Tyytyväisenä tamma otti vastaan palkinnoksi satelevia porkkanoita ja omenoita, joita sille oltiin tuputtamassa liikaakin sen jälkeen, kun olin antanut yhdelle lapselle luvan syöttää tammaa. Keräsin loput palkkiot ämpäriin, joka kiikutettiin päivän päätteeksi kotiin koko hevoslaumaa varten.

Päiväkirjamerkintä 5.9.2014
Kesä on vielä pitkällä täällä Gotlannissa, kun muualla siirrytään jo hiljalleen syksyä kohti. Kaikenlaisten talutusratsastusten ja muiden tapahtumien jälkeen Alfhild on saanut viettää lokoisia päiviä laitumella, sillä se on lomansa totisesti ansainnut. Kesän aikana tamman vatsa on pyöristynyt jonkin verran, mutta ei vielä mitenkään hälyttävästi. Alfhildin tulevaisuus näyttää tästä eteenpäin rennolta. Todennäköisesti vien tamman yleislaatuarvostelun tilaisuuteen jossain vaiheessa ja yritämme myös korottaa esteratsastuksen laatuarvostelusta saamaamme palkintoa, mutta muuten tamma saa paistatella päivää oloneuvoksena. Kisaura on ehdottomasti takanapäin, mutta siitoskäyttö olisi mahdollista. Tähän mennessä tamma on saanut viisi varsaa, joista vain yksi on tamma. Haikailen vielä söpön tammavarsan perään, joka jäisi tällä kertaa kotiin. Naapurin pikkutyttö on kovasti ihastunut Alfhildin lempeään luonteeseen ja hänestä tamma saakin sopivan ratsastajan vanhuuden päiviään ajatellen. Luulenpa että siitä hyötyy niin hevonen kuin ratsastajakin. Tyttö saa sopivan rauhallisen ja luotettavan ratsun opettajakseen ja Alfhild pääsee rentoon harrastekäyttöön.

Päiväkirjamerkintä 13.11.2014
Gotlannin ilmastolle tyypillisesti sää kylmeni vasta lokakuun loppupuolella. Alfhildin syksy on sujunut leppoisasti. Minun lisäkseni tallin työntekijät ovat tehneet rauhallisia maastoretkiä lähiseudulle tamman kanssa. Alfhildilla on lomailun ohessa ollut kaksi tärkeää opetusmestarin tehtävää. Naapurin pikkutyttö on käynyt ratsastamassa sillä muutaman kerran viikossa koko syksyn ajan. Tamma on köpötellyt tasaiseen tahtiin kentällä ja tarjonnut kuusivuotiaalle elämyksiä hevosen kanssa toimimisesta. Toinen opetustehtävä on liittynyt tallin nuoriin hevosiin. Olemme totuttaneet niitä niin maastoiluun kuin liikenteeseen. Useimmiten juuri rauhallinen ja kiltti Alfhild on lähtenyt mukaan reissuun nuoren hevosen kaveriksi ja henkiseksi turvaksi. Olin etukäteen huolehtinut, kuinka Alfhild sopeutuisi uuteen elämäntahtiin, mutta ilahduttavasti se on ottanut kaiken vastaan omaan tyyneen tapaansa. Aivan alkusyksystä muiden hevosten matkatessa kilpailuihin, tamma vaikutti olevan hämmentynyt, kun se jäi yksin tarhaan ja kaverit hävisivät jonnekin. Nykyään haen Alfhildin sisälle muiden kanssa samaan aikaan, mutta se jää ihan rauhassa talliin, eikä enää hirnu muiden perään.

Päiväkirjamerkintä 27.12.2014
Vuosi lähestyi loppuaan ja sain sellaisen idean, että kävisin kaikki hevosten tarvikkeet läpi ja tarkistaisin, missä kunnossa ne ovat. Lämpömittarin mukaan pakkasta ei ollut paljoa, mutta kovan tuulen takia ilma oli suorastaan hyytävä. Oli juuri sellainen keli, jossa ei viitsinyt oleskella ulkona. Siirsin aiemmin suunnittelemani treenihetken seuraavalle päivälle ja pengoin Alfhildin tavarat esiin. Satula ja suitset olivat joka päivä näkösällä, joten niissä ei ollut mitään yllättävää. Satulahuopakin oli aivan hyvässä kunnossa, mutta päätin pestä sen joka tapauksessa. Alfhildin harjapakki tarjosi mielenkiintoisen yllätyksen ja samalla muistutuksen omasta hajamielisyydestäni. Pohjalta löytyi muovipussi, jossa oli muutama porkkananpala. Ne olivat jo ehtineet nahistua, joten niitä ei enää missään nimessä voisi syöttää hevoselle. Yhden harjan harjakset olivat taittuneet ja ne sojottivat joka suuntaan. Ihmettelin itsekseni, mitä harjalle oli oikein tapahtunut. Harjapakin pohjalle oli tietysti kerääntynyt hevosenkarvaa ja muuta pikkuroskaa, jotka kippasin tallin roskikseen taittuneen harjan kanssa. Huokaisin helpotuksesta siinä vaiheessa, kun olin saanut Alfhildin tavarat tarkistettua. Yhtä harjaa lukuun ottamatta tamman varusteet olivat hyväkuntoisia ja siten myös käyttökelpoisia.
© Cin. 2013 kuvat Briar Hill Farm tausta & grafiikat Ritva's Gallery

Rågkross on virtuaalitalli - Rågkross is a sim-game stable